maanantai 2. maaliskuuta 2020

Näin matka kohti sähköistä autoilua alkoi

Meillä on siis kaksi työsuhdeautoa, ja niiden sopimukset uusiutuisivat molemmat vuonna 2020. VW Touranissa sopimus oli tiukempi, joten aloitimme sen seuraajan etsimisen ensin lokakuussa 2019.

Meillä oli ennen uuden auton valintaa seuraavat reunaehdot mietitty.
  • Ei enää Tourania (edellinen oli jo kolmas putkeen) tai muutakaan erityisen isoa autoa
  • Jokin premium luokan auto olisi ihan kiva
  • Hinta ei kuitenkaan ihan älyttömästi saisi ylittää Touranin hintaa.
Työsuhdeautoilussahan hinta määräytyy hiukan eri periaatteella kuin silloin kun autoa ostetaan omaksi. Autosta maksetaan tietty verotusarvo, joka perustuu auton julkaistuihin listahintoihin, eli työsuhdeautossa ei ole auton hinnassa minkäänlaista tinkivaraa. Meillä on molemmilla käyttöetu, eli joudumme myös polttoaineet maksamaan itse.

Mutta huom. Tässä vaiheessa ei siis ollut valintakriteerinä vielä millään tavalla sähkö- tai hybridiautot.

No matka alkoi jo luottotoimittajaksi muodostuneet Volkswagen-konsernin tuotteista ja koeajoon haettiin Audi A3 Sportback.  Koeajovaiheessa tuota ei ollut edes saatavana hybrininä, joten ihan perinteistä bensa-autoa oltiin edelleen ostamassa. Olihan Audi ihan kiva, mutta jotain Ummph:a siitä puuttui. Viimeistely oli korkeatasoista, hintakin halutuilla lisävarusteilla pysyi raameissa, mutta jokin tökki. Myöhemmin ajatellen yksi tökkivä yksityiskohta oli ainakin se kojelaudasta ulos törröttävä monitoiminäyttö, se tuntui liian päälleliimatulta.

Mutta lisää autoja pitäisi siis koeajaa. Vaimo oli kovasti sitä mieltä, että Bemaria pitäisi katsastaa, itse hiukan arastelin (lähinnä hinnan takia) mutta katselin kuitenkin jo Mersun hinnastoja... No matka jatkui Olarin Laakkoselle potkimaan renkaita. Siellä silmiin sattui BMW 225xe Charged Edition malli, joka ensin tosin tuntui hiukan hintavalta. Tässä vaiheessa kuitenkin parempi puolisko muisti, että heillä työnantaja tukee vähäpäästöisten autojen hankintaa 100 euroa kuukaudessa (miinus verot tosin). Sitten kun hetken pohdimme asiaa tämän tiedon valossa, ja meille valkeni, että myös käyttökulut olisivat merkittävästi pienemmät kuin puhtaassa bensa-autossa, alkoi BMW näyttämään entistä potentiaalisemmalta vaihtoehdolta. Auto varattiin koeajoon, joka järjestyisi vasta parin viikon päähän koska varauskalenteri oli ihan täynnä. Tähän tosin vaikutti tietenkin sekin, että me halusimme koeajaa autoa yön yli, eikä vain nopeaa muutaman kilometrin lenkkiä.

Kuva: BMW Mediakirjasto


No koeajossa autoon ihastuttiin täysin. Viimeistely oli todella laadukasta, ja vaikka hallintalaitteet poikkesivat totutusta (esim nyt meille valkeni vanha vitsi siitä miksi Bemareiden vilkut on aina rikki) niin auto tuntui omalta.

Kävimme autolla kaupassa, ja kytkimme sen siellä (vielä tuossa vaiheessa) ilmaiseen K-Lataukseen. No parinkymmenen minuutin kauppareissun aikana auto ehti ottaa sähköä ehkä kolmen kilometrin edestä, eli tuo ei ainakaan olisi kovin merkityksellistä... Mutta yön aikana auto latautui täyteen ihan autokatoksessa olevasta aikoinaan lohkolämmittimelle tehdystä pistorasiasta, joten tämä käyttötapaus tuli varmistettua. Auton laturi on kuitenkin teholtaan melko vaatimaton 3.7kW, ja tämäkin vain siinä tapauksessa että auto kytketään varsinaiseen latausasemaan joka antaa virtaa 16A. Ns. Schuko-pistokkeesta auto lataantuisi vain 1.8kW:n teholla (8 A). Täten tyhjästä täyteen lataus valopistorasiasta veisi hiukan yli kuusi tuntia, mutta yön ylihän sitä on tarkoituskin tehdä.

Propaganda lupasi autolle 53 kilometriä sähköajoa, ja vaimon työmatka on noin 40 km edestakaisin. Lisäksi hänen työpaikallaan autoa voisi tarvittaessa ladata. Koska autojen käytöstä ainakin 90% on työmatka-ajoa, niin näyttäisi siltä, tuon 90% ajosta voisi ajaa sähköllä. Pidemmillä matkoilla sitten on kuitenkin vielä turvana se bensakone. Vaikka auton verotusarvo olikin hiukan raamien ulkopuolella, niin kun yhtälöön lisättiin työnantajan kannustin sekä alhaisemmat energiakustannukset, yhtälö alkoi näyttämään jo melko houkuttelevalta. Sitten hiukan speksailtiin lisävarusteita ja lopulta oli enää yksi vaihe tekemättä, värin valinta.

Meillä on jo aikojen alusta ollut perinteenä, että perheen aikuiset valitsee auton ja lisävarusteet, ja perheen lapset sitten värin. Koska autoja on kaksi, on tämäkin helppoa, kumpikin lapsi saa valita vuorollaan värin. Tällä kertaa värinvalinta osui 16-vuotiaan pojan vastuulle, ja hän oli vankkumattomasti sitä mieltä, että BMW=Valkoinen. No säästyipä kymppi verotusarvosta metallivärin jäätyä pois...

Näin alkoi matkamme kohti sähköistä autoilua.

2 kommenttia:

  1. Kivan näköinen menopeli. Meillä on itsellä auton kanssa ongelmia tällä hetkellä hieman enemmänkin, pitää varmasti viedä se autokorjaamolle. Uskon, että kun se on saatu kunnostettua, lähtee se vaihtoon. Bemaria mekin olemme miettineet. Onnea uudesta menopelistä!
    https://www.sujuteam.fi/

    VastaaPoista
  2. Meillä on myös tuo auton vaihto pian edessä. Vielä kerran yritetään vaihtaa autoon akku, ja katsoa josko sen jälkeen lähtisi kunnolla liikkeelle. Voi toki olla, että vika on jossain muussakin. Hauska tuo teidän perinne värin valinnan suhteen.
    https://www.iisalmenautoala.fi/tyokalut

    VastaaPoista