Nykyhallituksen merkittävin sähköautotavoite on 250 000 täyssähköautoa, ladattavaa hybridiä tai kaasuautoa vuoteen 2030 mennessä. Tämän edistämiseksi on lisäksi on tavoitteissa erilaisia keppejä ja porkkanoita latausinfran luomiseksi.
Lähdetäänpä perkaamaan asiaa ylätasolta. Vuonna 2019 Suomessa rekisteröitiin 114 000 uutta autoa, joista käyttövoimaltaan näitä sähköautoja oli 9 800 kappaletta. Vuoden lopussa oli koko tavoitteiden mukainen autokanta noin 38 000 autoa. Eli kymmenen vuoden aikana pitäisi rekisteröidä näitä autoja tuplasti nykytahtiin jotta tavoitteisiin päästäisiin. Ja mikäli vauhti ei kiihdy alussa, niin loppua kohti pitäisi kiihtyä vastaavasti enemmän.
Mikä saisi ihmisen valitsemaan sähköauton ? Väittäisin, että päällimäinen ajuri valtaosalla on hinta. Sähköautot ovat tällä hetkellä kalliimpia kuin vastaavat polttomoottoriautot, joskin kun koko elinkaari lasketaan mukaan niin asia on jo monimuotoisempi. Toinen merkittävä ajuri on tietenkin tuo latausinfra. Jos autoa ei voi ladata edullisesti, niin elinkaarikustannus ei toteudu ja koko henkilökohtainen business-case laskelma sähköauton järjellisyydestä on siinä. Näiden lisäksi pitäisi ihmisiä tietenkin valistaa monista sähköautoiluun kohdistuvista myyteistä ja uskomuksista, mutta ne ovat oman artikkelinsa arvoinen juttu.
Mutta tarkastellaan tässä artikkelissa vain tuota hintaa ja tehdään jossakin vaiheessa latausinfrasta vaikka oma erillinen artikkeli.
Kannustaakseen sähköautojen markkinoille tuloa, valtio tarjoaa uuden täyssähköauton ostajalle tietyin ehdoin 2000 euron kannustimen vielä vuonna 2021. Vertailun vuoksi vastaavat kannustimet eräistä muista EU-maista ovat seuraavat:
- Ruotsi, 60.000 SEK (n. 6000 euroa)
- UK, 35% auton hinnasta enintään £ 3500 (n 3900 euroa)
- Irlanti, enintään 5000 euroa
- Saksa 3000/4000 euroa (hybridi/sähkö)
- Ranska 6000 euroa
Eli kannustimia tarjoavista maista Suomen kannustimet ovat melko vaatimattomat. Lisäksi useat ylläluetelluista maista tarjoavat kannustimia myös hybrideille. Tosin on syytä mainita, että Euroopassa on lukuisia maita jotka eivät tarjoa kannustimia lainkaan, esim Alankomaat ja useimmat entisen Itä-Euroopan maat. Kattava listaus löytyy täältä.
Merkittävin osa Suomen autokaupasta on kuitenkin käytettyjen autojen kauppaa. Tällä hetkellä käytettyjen sähköautojen tarjonta on surkea. Ne ovat verrattain uusi ilmiö liikenteessä, joten käytettynä niitä on vielä vähemmän. Eli käytettyjen sähköautojen tarjontaa pitäisi parantaa. Vie kuitenkin pitkään ennenkuin nyt myydyt uudet sähköautot tulevat joskus käytettyjen markkinoille.
Suomessakin on kuitenkin yksi suuri käyttäjäryhmä, joka hankkii uuden auton noin kolmen-neljän vuoden välein, ja joka ei pääse valtion kannustimista mitenkään hyötymään. Nimittäin työsuhdeautoilijat (joihin siis itsekin kuulun) jotka muodostavat noin viidesosan kaikista ensirekisteröinneistä. Mikäli sähköautojen määrää nimenomaan työsuhdeautoilijoiden parissa saataisiin nostettua nopeasti, heijastuisi se kolmen-neljän vuoden viiveellä myös käytettyjen sähköautojen tarjontaan.
Tästä aiheesta on juuri tehnyt opetusministeri (!) Li Anderson ulostulon, jossa ehdotetaan että jatkossa työsuhdeautojen veroetuudet (mitä ne on ?) rajattaisiin vain täyssähkö ja kaasuautoille.
Noh, ehkä tämä on tarkoitettu provokatiiviseksi keskustelunavaukseksi. Tuollaisenaan sen vaikutukset saattavat olla jopa melko negatiiviset. Mutta sinänsä tässä ollaan oikean asian äärellä, työsuhdeautojen verokohtelua muuttamalla voidaan saada merkittävä määrä sähkö- tai ladattavia hybridiautoja käytettyjen markkinoille verrattain nopeasti. Tällä hetkellä uuden auton käyttöedun verotusarvo lasketaan kaavalla 1.4% auton hankintahinnasta + 105 euroa. Jos siis tuota muutettaisiin vaikkapa siten, että sähköauton käyttöedun verotusarvon kaava olisikin esimerkiksi 1.4% + 55 euroa, ladattavan hybridin 1.4% + 95 euroa ja vastaavasti polttomoottoriautolla 1.4% + 135 euroa, olisi se luultavasti valtion kannalta verokertymän suhteen nollasummapeli. Mutta yksilölle tulisi tällöin merkittävä kannuste hankkia nimenomaan sähköauto. Toki numerot voisivat olla jotain muutakin, nuo ovat lähinnä nopeita hihasta vedettyjä lukuja. Mutta periaate lienee selvä.
Tilastoja ei nyt ole käytettävissäni, mutta olettaisin että varsin merkittävällä osalla työsuhdeautoetu on nimenomaan käyttöetu joka on osana kokonaispalkkaa. Tällöin pitää muistaa, että kaikki muutokset työsuhdeautojen verotukseen tarkoittavat käyntiä työnantajan kukkarolla. Jos vähäpäästöiset autot yht'äkkiä ovat työnantajalle merkittävästi kalliimpia kuin bensa-autot, niin se voi vaikuttaa negatiivisesti työnantajan intresseihin tarjota työsuhdeautoja. Kaikilla työnantajilla ei ole arvoissaan tukea vähäpäästöistä autoilua.
Kaikki muutokset verotukseen pitäisikin aina tehdä hallitusti ja pitkäjänteisesti. On jo monta kertaa nähty, miten hallituksen harkitsemattomat ulostulot ovat vaikuttaneet uusien autojen kauppaan. Esim nyt opetusministerin esityksessä mainitiin vuosiluku 2021 tarkemmin avaamatta mitä se tarkoittaa. Miten esim nyt tehdyille sopimuksille tapahtuu ? Jos kokee, ettei sähköauto olekaan se oma ratkaisu, niin luodaanko tässä kannustinta hoitaa se oman auton tilaus alta pois ennen muutoksen voimaantuloa jne.
Hallituksen tavoitteissa ja teoissa on muitakin kummallisuuksia kuten sähköautojen käyttövoimavero (tunnettiin ennen Diesel-verona). Suomessa sähköautoja verotetaan tässä mielessä raskaammin kuin bensiinikäyttöisiä polttomoottoriautoja.
Toivottavasti liikenteen verotuksen uudistamista pohtiva työryhmä ottaa nämäkin asiat huomioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti